Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran yhdeksäs verkkokirjana ja kirja kerrallaan painettuna kirjana ilmestyvä teos on Taina Uusitalon väitöskirja:
Taina Uusitalo: Elämä työläisnaisten hyväksi. Fiina Pietikäisen yhteiskunnallinen toimijuus 1900–1930. Tutkimus työväenliikkeen sukupuolisidonnaisista käytännöistä. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2014, 435 s. Ovh 30,-
Kirja on saatavissa sekä verkkoversiona että painettuna kirjana:
1. Verkossa se on julkaistu YUDU-palvelussa. Klikkaa tästä (tulossa) niin pääset lukemaan kirjaa. Sivun vaihtaminen tapahtuu sivun alareunan “hiirenkorvaa” klikkaamalla.
2. Voit myös ladata itsellesi pdf-version.
3. Painettua kirjaa myyvät hyvinvarustetut kirjakaupat, esim Tiedekirjan verkkokirjakauppa. Ovh 30,00 €.
4. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran jäsenet voivat tilata painetun kirjan (20,00 €) suoraan seuralta: Raimo Parikka c/o Kansan Arkisto, Vetehisenkuja 1 00530 Helsinki (raimoparikka (at) gmail.com) tai maksamalla 20,00 € seuran tilille FI83 8000 1000 4650 30.
Katso kirja-arvio blogissa Olen kun ajattelen.
Sukupuoliroolit vaikuttivat voimakkaasti varhaisessa työväenliikkeessä Suomalaisen työväenliikkeen naisaktiivit omaksuivat tehtäväkseen työläisnaisten ja -lasten elinolosuhteiden kehittämisen. Muut yhteiskunnalliset kysymykset jäivät miesten vastuulle. Edes vuoden 1918 sisällissota ei muuttanut työväenliikkeen sukupuolisidonnaista toimijuuskulttuuria, käy ilmi Taina Uusitalon väitöskirjasta.
Tutkimuksessa perehdytään työväenliikkeessä vaikuttaneen naisaktiivi Fiina Pietikäisen (1870–1956) toimijuuden myötä työväenliikkeen sukupuolisidonnaisiin käytäntöihin vuosina 1900–1930. Tutkimus edustaa kollektiivista elämänkertatutkimusta. Tässä tutkimuksessa on keskeisesti esillä kysymys Fiina Pietikäisen ja työväenliikkeen suhteesta. Aikakauden työväenliike ei hyväksynyt individualistista toimintaa, vaan edellytti yksittäiseltä aktiivilta kurinalaisuutta ja sitoutuneisuutta yhteisesti sovittuihin pyrintöihin. Toisaalta työväenliike tarjosi niin työläismiehille kuin -naisillekin aivan uudenlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työläisnaiset saattoivat miesten tavoin vaikuttaa poliittisissa ja ammatillisissa järjestöissä, joskin monet naiset keskittyivät vapaaehtoisesti vain puolueen naisjärjestöjen toimintaan.
Tutkimus osoittaa, että Fiina Pietikäinen oli pragmaattinen naisaktiivi, joka monien muiden työväenliikkeen naisaktiivien tavoin otti tehtäväkseen työläisnaisten ja -lasten elinolosuhteiden kehittämisen. Edes poikkeusolosuhteet kuten vuoden 1905 suurlakko tai vuoden 1918 sisällissota eivät muuttaneet työväenliikkeen sukupuolisidonnaista toimijuuskulttuuria. Työväenliikkeen naisaktiivit keskittyivät vapaaehtoisesti ruokahuoltoon ja perhepolitiikkaan jättäen muut yhteiskunnalliset kysymykset miestoimijoiden vastuulle.
Useimmista työväenliikkeen naisaktiiveista poiketen Fiina Pietikäinen toimi myös miesvaltaisessa ammattiyhdistysliikkeessä niin paikallis- kuin liittotasolla. Pietikäinen otti tehtäväkseen varsinkin helsinkiläisten silittäjien ja erityisesti kylvettäjien ammatillisen edunvalvonnan. Kyseiset naispuoliset ammatinharjoittajat olivat erittäin heikosti järjestäytyneitä, joten Pietikäisen ammatillinen edunvalvonta perustui pitkälti yhteiskunnallisesti otollisten tilanteiden hyödyntämiseen ja työväenliikkeen kollektiivin tukeen.
Fiina Pietikäinen kannatti monien muiden naisaktiivien tavoin naisten erillistoimijuutta niin poliittisessa kuin ammatillisessa työväenliikkeessä. Hän sitoutui työväenliikkeen arvoihin ja käytäntöihin, muttei kokenut työväenliikettä tasa-arvoiseksi kollektiiviksi. Hän uskoi naisten voivan parhaiten kehittää omaa asemaansa erillistoimijuuden kautta. Poliittisen työväenliikkeen saralla naiset vaikuttivatkin aina työväenliikkeen hajoamiseen asti pitkälti omissa järjestöissään.
Ammatilliseen edunvalvontaan naisten erillistoimijuus ei vakiintunut, koska ammattiyhdistysliikkeen miesaktiivit eivät kokeneet naistyöläisten aseman kehittämisen edellyttävän segregaatiota liikkeen sisällä. Käytännössä monet ammattiosastot olivat kuitenkin joko mies- tai naisammattiosastoja, koska aikakauden Suomessa sukupuoli määräsi hyvin voimakkaasti sen, mitä ammattia yksilö saattoi harjoittaa.
